International Visitor Leadership Program

Osallistuin tammikuussa USA:n Suomen suurlähetystön kutsusta USA:n ulkoministeriön International Visitor Leadership Programiin Washington DC:ssä. USA:n ulkoministeriön sivuilta löytyy tarkempia tietoja ohjelmasta, joilta myös ao. kiteytys on poimittu:

Launched in 1940, the International Visitor Leadership Program is a professional exchange program that seeks to build mutual understanding between the U.S. and other nations through carefully designed short-term visits to the U.S. for current and emerging foreign leaders.

Oma ohjelmani DC:ssä oli räätälöity hyvin pitkälle USA:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon, transatlanttisten suhteiden, USA-EU-suhteiden ja USA:n Nato-politiikan ympärille.

"The blue book"

Ohjelman tavoitteena oli toisaalta antaa yleiskuva USA:n päätöksentekomekanismeista (mm. vallanjaosta liittovaltion ja osavaltioiden välillä, Senaatin ja edustajanhuoneen rakenteesta ja päätöksentekomenettelyistä, ulko- ja turvallisuuspolitiikan päättäjistä) sekä tarjota mahdollisuus ajatustenvaihtoon USA:n ulko- ja turvallisuuspoliitikan linjasta ja tulevaisuudesta.

Ohjelman puitteissa pääsin vierailemaan mm. USA:n ulkoministeriössä, Pentagonissa, Atlantic Councilissa, Margaret Thatcher Center for Freedomissa, Heritage Foundationissa, Center for Strategic and International Studies CSIS:ssä sekä Brookings Institutionissa. Tämän lisäksi Georgetownin professori Eric Langenbacher esitteli hyvin seikkaperäisesti USA:n poliittista järjestelmää.

Ohjelman ehdottomasti parasta antia olivat vierailut ulkoministeriöön ja Pentagoniin. Ulkoministeriössä kävin keskusteluja mm. USA:n Nato-, ETYJ-, Afganistan- ja EU-politiikasta vastaavien virkamiesten kanssa. Pohdimme keskusteluissa mm. Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin tulevaisuutta (vrt. Venäjän ehdotukset Euroopan uudesta turvallisuussopimuksesta), Naton uuden “strategisen konseptin” suuntaa ja merkitystä Suomelle, Suomen tulevien eduskunta- ja presidentinvaalien vaikutusta Suomen suhtautumiseen Nato-jäsenyyttä kohtaan, USA:n ja Naton roolia Afganistanissa sekä USA:n arvioita EU:n kehittymisestä.

The Capitol

Ulkoministeriön ja CSIS:n edustajat olivat erityisen kiinnostuneita siitä, mihin suuntaan oman arvaukseni mukaan EU:n ulkopolitiikka kehittyy Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan. Van Rompuyn ja Ashtonin valinnat oli selvästi noteerattu myös DC:ssä: isäntiä askarrutti erityisesti työnjako Espanjan puheenjohtajakauden ja uuden yutp:n korkean edustajan ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan välillä.

Pentagonissa taas oltiin kiinnostuneita siitä, miten Venäjän terävöitynyt ulkopoliittinen retoriikka on noteerattu Suomessa esimerkiksi Georgian sodan, uudistuneen puolustusdoktriinin tai Viron patsaskiistan valossa. Pohdin tapaamisissa myös EU:n turvallisuuspolitiikan kehittymistä (vrt. Lissabonin sopimuksen turvatakuut) sekä vuosien 2011 ja 2012 vaalien tulosten vaikutusta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kuten suhtautumiseen Nato-jäsenyyttä kohtaan.

Vierailulla Pentagonissa

Republikaanien Heritage Foundation ja Demokraattien Brookings Institution olivat molemmat mielenkiintoisia vierailukohteita siksi, että ne toimivat lähellä puolueita ja ovat oleellinen osa DC:n “poliittista makkaratehdasta”. Siinä missä moni Brookingsin tutkija oli mukana Obaman kampanjan ulkopoliittisessa tiimissä ja sittemmin siirtyi demokraattihallinnon palvelukseen, osa Bushin republikaanisesta virkamieskunnasta löysi paikkansa oppositiokauden ajaksi Heritage Foundationista ja muista vastaavista Think Tankeista, lobbaustoimistoista ja järjestöistä odottelemaan seuraavia vaaleja.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli todella avaava kokemus ja auttaa totisesti ymmärtämään USA:n poliittisen päätöksenteon erikoisia koreografioita, kuten Senaatin filibuster-sääntöjä (vrt. demokraattien “superenemmistön” merkitys Obaman terveydenhuoltouudistukselle [Massachusettsin täydennysvaalit ovat 19.pvä]), edustajanhuoneen komiteoiden merkitystä tai poliittisen hallinnon ohjausta toimeenpanovaltaa käyttävissä virastoissa.

Jään vielä innolla odottamaan, mitä kaikkea ohjelman alumniverkosto tarjoaa jatkossa: onhan ohjelman käynyt niin Tarja Halonen (1983), Matti Vanhanen (1993) kuin monet muutkin politiikan ja elinkeinoelämän nykyiset (ja tulevat) vaikuttajat (katso lista ohjelman käyneistä valtionpäämiehistä täältä).

USA:n itärannikolla

Reissasin tammikuun alussa USA:n itärannikolla New Yorkissa, Washingtonissa ja Philadelphiassa. Tarkistetuksi tuli niin New Yorkin MoMa, American Museum of Natural History, YK:n päämaja New Yorkissa, Ellis Islandin maahanmuuttomuseo, Independence Hall Philadelphiassa, ratkiriemukas Capitol Steps Washingtonissa, Library of Congress ja paljon muuta.

Osallistuin Washingtonissa USA:n ulkoministeriön International Visitor Leadership Programiin, josta lisää erillisessä blogitekstissä. Alla kuitenkin muutama kuva reissulta:

1st Amendment ja Independence Hall, Philadelphia

Lincoln Memorial, Washington

YK:n turvallisuusneuvoston kokoushuone, New York

Näkymä Manhattanille Liberty Islandilta

Mielipidekirjoitus Hesarissa: Kansalaisilla ei ole demokraattisia välineitä puuttua EU:n päätöksentekoon

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 9.12.2009

Laekenin julistuksesta vuosituhannen alussa alkanut EU:n perussopimusuudistus saatiin vihdoin maaliin, kun Lissabonin sopimus astui joulukuun alussa voimaan. Lähes vuosikymmenen kestänyt ratifiointisotku on osoitus siitä, että 27-jäseninen EU ei voi enää uudistua valtioiden välisenä sopimuksena.

EU on omalaatuinen poliittinen järjestelmä, jossa osa sen mandaatista tulee jäsenvaltioilta ja osa suoraan kansalaisilta. Vaikka Lissabonin sopimuksen myötä kansalaisten valitsema Euroopan parlamentti saa lisää toimivaltaa, keskeisimmät päätökset tehdään EU:ssa edelleen jäsenmaiden kesken.

Tämä jäsenmaiden kesken tapahtuva päätöksenteko antaa todellisen syyn puhua demokratiavajeesta EU:ssa. EU tekee päätöksiä, joilla on olennaisia vaikutuksia kansalaisten arkeen, mutta kansalaisilta puuttuu demokraattiset välineet vaikuttaa tähän päätöksentekoon.

Tällä hetkellä tehtävässään on aloittamassa uusi komissio, joka ei missään tapauksessa täytä demokraattisen hallinnon kriteerejä. 500 miljoonan EU-kansalaisen hallituksena toimii komissio, jonka kokoonpanoon kansalaiset eivät ole voineet mitenkään vaikuttaa. Komissaarit valitaan jäsenmaissa suljettujen ovien takana ja tulokseen vaikuttavat aina kunkin jäsenmaan omat poliittiset valtapelit ja lehmänkaupat.

Toinen esimerkki demokratiavajeesta on EU:n perussopimusten uudistus. Jäsenmaiden hallitukset päättävät EU:n uudistuksista, eikä kansalaisilla ole käytännön mahdollisuuksia vaikuttaa näiden uudistuksen periaatteisiin tai sisältöön.

EU:n demokratiavajeeseen on olemassa ratkaisu. Tämä ratkaisu on suoran demokratian, yhteisöpäätöksenteon ja EU:n perustuslaillisten elementtien vahvistaminen.

Jatkossa EU:n mandaatin on kokonaisuutena tultava suoraan EU:n kansalaisilta, ei jäsenvaltioilta. EU:n toiminnan on perustuttava selkokieliseen perustuslakiin, ei satasivuisiin valtioiden välisiin sopimuksiin. Hyväksyntä EU:n perustuslaille on tultava kansalaisilta esimerkiksi EU-laajuisen kansanäänestyksen muodossa.

EU:lle annettua päätösvaltaa tulee ensisijaisesti käyttää kansalaisten valitsema parlamentti yhdessä jäsenmaita edustavan ylähuoneen kanssa. Tällöin EU:ssa toimeenpanovaltaa käyttäisi parlamentille aidosti poliittisessa vastuussa oleva hallitus.

Tämä demokraattinen kehitys ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki päätösvalta tulisi keskittää EU-tasolle. Valtaa tulisi federalismin oppien mukaisesti hajauttaa hallinnon eri tasoille, ei keskittää. Läheisyysperiaatteen mukaisesti päätökset tulisi tehdä aina niin lähellä kansalaista kuin mahdollista. EU:n sekavan sopimuspohjan vuoksi tämä ei tunnu nykytilanteessa luonnistuvan kovin hyvin.

EU-tasolle kuuluisi luontevasti päätösvalta esimerkiksi EU:n ulkopolitiikkaan, sisämarkkinoihin, ympäristö- ja ilmastokysymyksiin tai EU:n yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Tarve syvemmälle integraatiolle on ilmeinen. Hajanaiset EU-maat menettävät ulkopoliittista vaikutusvaltaansa nouseville supervalloille. Taloudellinen päätösvalta luisuu G20 –tyyppisille foorumeille, jotka ovat pienten EU-maiden ulottumattomissa. Yhteisillä eurooppalaisilla markkinoilla tarvitaan yhteistä sääntelyä.

Lissabonin sopimus ei ole EU:n kehityksen päätepiste, vaan perussopimuksia uudistetaan varmasti myös jatkossa. Tällöin Suomen on kyettävä määrittelemään, minkälaisille periaatteille EU:n toiminnan tulisi perustua: demokratialle ja kansanvallalle vai hallitustenväliseen suhmurointiin.

Elina Kiiski
Hallituksen jäsen
Union of European Federalists (UEF)

Joonas Turunen
Valtuuston jäsen
Young European Federalists (JEF)
Young European Federalists

Sitran 2. vaikuttajafoorumi

Osallistuin tänään Eurooppanuorten edustajana Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran ”Suomen elinvoiman lähteet” –kehitysohjelman vaikuttajafoorumiin.

Vaikka ohjelma ja sen nimi kuulostavat erehdyttävästi kekkoslovakialaiselta konsensushötöltä, ohjelma ja sitä ohjaavat foorumit ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia avauksia.

Foorumi kokoontui ensimmäisen kerran syyskuussa, jolloin noin 200-päinen päättäjäjoukko pohti Suomen kilpailukyvyn edellytyksiä. Ensimmäisessä foorumissa Suomen tilannetta oli analysoimassa mm. Nobel-palkittu kansantaloustieteilijä Paul Krugman, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas.

Paul Krugman ja Mikko Kosonen 1. vaikuttajafoorumissa (Kuva: SITRA)

Kehitysohjelma on erityisen mielenkiintoinen siksi, että vaikuttajafoorumiin on onnistuttu kokoamaan todella kattava otos suomalaisia päättäjiä. Foorumiin kokoontuu niin kansanedustajia, yliopistojen rehtoreita, suurien yritysten toimitusjohtajia, julkisen sektorin johtoa, kulttuurin edustajia, mediavaikuttajia sekä kansalais- ja palkansaajajärjestöjen edustajia.
(lista foorumin osanottajista löytyy täältä)

Kehitysohjelman tavoitteena ei ole muodostaa holistista toimintasuunnitelmaa, jolla luodaan Suomeen uutta hyvinvointia. Foorumit ja niiden välillä toimiva työpajaprosessi teroittavat tarvetta uudistumiselle ja pyrkivät muodostamaan konkreettisia avauksia, jolla esimerkiksi parannetaan Suomen kilpailukykyä, tuetaan yrittäjyyttä, parannetaan suomalaisten aineellista ja aineetonta hyvinvointia, uudistetaan julkista sektoria, tartutaan teknologiseen kehitykseen ja remontoidaan yhteiskunnan rakenteita.

Foorumi kokoontuu viimeisen kerran keväällä 2010. Uskon, että tiedossa on radikaaleja avauksia – kerrankin joukolta, jolla on myös välineitä ryhtyä niitä toteuttamaan!

Ehdolla AYY:n edustajiston puheenjohtajaksi

Asetun ehdolle AYY:n edustajiston puheenjohtajaksi. Edustajistolle tänään lähettämäni sähköposti löytyy alla:

* * *

Hyvät ystävät,

asetun ehdolle AYY:n edustajiston puheenjohtajaksi vuodelle 2010.

Olen Joonas Turunen, 24-vuotias kansantaloustieteen opiskelija ja AYY:n edustajiston jäsen.

Olen kuluvana syksynä toiminut AYYE:n puheenjohtajana ja teidän tuellanne haluaisin jatkaa tässä todella haasteellisessa ja mielenkiintoisessa tehtävässä.

Toimiessani edustajiston puheenjohtajana olen oppinut todella paljon kolmen ylioppilaskunnan toimintakulttuureista, edustajiston toiminnan organisoinnista ja yhteistyöstä edustajiston, johtoryhmän ja kolmen sihteeristön välillä. Samalla olen oppinut tuntemaan aivan mahtavia tyyppejä kaikilta eri kampuksilta, eri opiskelualoilta ja eri toiminnan sektoreilta.

Edustajiston puheenjohtajan tehtävässä pelkkä kokemus ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan vuorovaikutustaitoja, kykyä asettua toisen osapuolen asemaan ja tärkeimpänä tietysti roppakaupalla hölmönpuikeaa innostusta uuden ylioppilaskunnan toimintaan. Edustajiston puheenjohtajan täytyy luoda tätä innostusta ja hyvää henkeä niin edustajiston kuin muunkin ylioppilaskunnan toimintaan.

AYY:n edustajiston toiminnan luonne muuttuu vuoden vaihteessa oleellisesti. Jatkossa valmistelutyötä on tekemässä täysimääräinen hallitus, tukenaan AYY:n oma sihteeristö. Tätä kautta päätöksenteko edustajistossa muuttuu suunnitelmallisemmaksi, paremmin valmistelluksi ja edustuksellisuus päätöksenteossa vahvistuu.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että edustajiston merkitys ylioppilaskunnassa vähenisi – päinvastoin. Tänä syksynä edustajisto joutuu tekemään paljon päätöksiä kireällä aikataululla, jotta esimerkiksi kaikki sääntömääräiset ohjesäännöt tai ensimmäinen budjetti saadaan kasaan ennen vuoden vaihdetta. Ensi vuonna edustajiston on kyettävä syvällisempään keskusteluun kuin mihin tänä syksynä on aikaa. Olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi, että minkälaista toimintaa AYY:n rahoilla halutaan järjestää, millä perusteilla jaamme avustuksia ylioppilaskunnan piirissä toimiville yhdistyksille, minkälaisia palveluita ylioppilaskunta tarjoaa ja minkälaista omaisuudenhoitopolitiikkaa haluamme ylioppilaskuntaan.

Jos edustajiston puheenjohtajisto onnistuu hyvin tehtävässään, edustajisto käy asioista keskustelua oikealla tasolla, riittävän varhaisessa vaiheessa ja antaa suuntaa valmistelutyölle. Tämä tarkoittaa hyvin valmisteltuja iltakouluja, lähetekeskusteluja ja päätöksentekoa valmistelevia työryhmiä. Toisaalta on tärkeää, että edustajiston kokoukset eivät muutu kumileimasimeksi, joissa vain nuijitaan pöytään iltakouluissa ja komiteoissa valmistellut päätökset – myös edustajiston käymä keskustelu on arvokasta.

Näkisin itse myös tärkeänä madaltaa kynnystä osallistua edustajiston toimintaan. Varajäsenet on saatava nykyistä paremmin mukaan päätöksentekoon jo asioiden valmisteluvaiheessa (edessä on pitkä edustajistokausi). Tämän lisäksi yhä laajempaa edaattorijoukkoa täytyy rohkaista mukaan vaikuttamaan – siis käyttämään puheenvuoroja kokouksissa, valmistelemaan omia muutosesityksiä ja osallistumaan asioiden valmisteluun. Tämä onnistuu kaikista parhaiten, kun edustajiston yhteishenkeä parannetaan ja turhaa pönötystä karsitaan. Esimerkiksi edustajiston yhteiset mökkiviikonloput ovat tässä suhteessa hyvä keino myös vuonna 2010.

JEF:n XX Congress

Il Duomo

Osallistuin viikonloppuna Eurooppanuorten kattojärjestön JEF:n (Jeunes Européens Fédéralistes, Young European Federalists) kongressiin Firenzessä. Joka toinen vuosi järjestettävässä kongressissa on edustettuina kaikki JEF:n 27 jäsenjärjestöä.

Kokouksen aluksi kuultiin tervehdyset mm. Italian presidentiltä Giorgio Napolitanolta, Italian senaatin jäsen Valerio Zanonelta sekä tietysti järjestön yhteistyökumppaneilta, kuten European Youth Forumilta, Union of European Federalists’lta sekä European Movement Internationilta.

Kokouksessa valittiin JEF:lle uusi puheenjohtaja (belgialainen Philippe Adriaenssens), kaksi varapuheenjohtajaa (ranskalainen Pauline Gessant ja norjalainen Ingvil Nürnberg) sekä 20 jäsentä JEF:n valtuustoon, allekirjoittanut mukaan lukien. Valtuusto käyttää JEF:ssä ylintä päätösvaltaa ja kokoontuu noin kaksi kertaa vuodessa, seuraavan kerran keväällä Bratislavassa.

Kongressin lopuksi vastavalittu valtuusto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa, jossa valittiin loput hallituksen jäsenet (tiedote päätöksiin liittyen löytyy JEF:n www-sivuilta: http://www.jef.eu).

Kokouksessa hyväksyttiin lisäksi pitkä lista sääntömuutoksia, muutoksia menettelytapaohjeeseen ja poliittisia aloitteita. Keskustelua kokouksessa leimasi kysymys: ”mitä Lissabonin sopimuksen jälkeen?” Viimeiset vuodet federalistinen liike on panostanut täysillä Lissabonin sopimuksen voimaansaattamiseen. Nyt keskeisimpinä asioina nousivat Lissabonin sopimuksen implementointi (mitä sopimuksella voidaan tehdä) sekä tietysti pidempiaikainen tavoite aidosta ja edustuksellisesta perustuslakikonventista.

JEF Congress

Ylioppilaslehti Aino tutkii

Näytän... juustolta?

Näytän... juustolta?

Avoin kirje Tsekin presidentti Vaclav Klausille

Eurooppanuoret osallistui Young European Federalists’n tempaukseen, jossa JEF:n jäsenjärjestöjen puheenjohtajat 27 Euroopan maassa lähettivät Tsekin presidentti Václav Klausille avoimen kirjeen jossa vaaditaan häntä allekirjoittamaan Lissabonin sopimus.

Avoin kirje Václav Klausille löytyy tämän linkin takaa.

Alla on aiheeseen liittyen lähetetty suomenkielinen tiedote:

NUORET FEDERALISTIT PRESIDENTTI KLAUSILLE: ALLEKIRJOITA SOPIMUS!

Eurooppanuoret ry vaatii Tsekin presidentti Václav Klausia allekirjoittamaan Lissabonin sopimuksen välittömästi. Eurooppanuoret on yhdessä 27 Euroopan maassa toimivien sisarjärjestöjensä kanssa lähettänyt Klausille avoimen kirjeen ja symbolisen kuulakärkikynän.

- Klausin asettamat ehdot Lissabonin sopimuksen allekirjoittamiselle ovat törkeä iltalypsy. Tsekin kiukuttelu on vahingoksi niin EU:n toimintakyvylle kuin Tsekin kansainväliselle maineellekin, Eurooppanuorten puheenjohtaja Joonas Turunen arvioi.

SANEP-tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan 43% tsekeistä haluaisi Klausin allekirjoittavan Lissabonin sopimuksen välittömästi. Jopa 55% Tsekin kansasta äänestäisi Lissabonin sopimuksen puolesta kansanäänestyksessä (1).

- Eurooppanuoret pyytää Klausia kunnioittamaan asiassa kansan tahtoa. Tsekin parlamentin molemmat kamarit ovat äänestäneet sopimuksen hyväksymisen puolesta. Myös Tsekin perustuslakituomioistuin on kertaalleen hyväksynyt sopimuksen, Turunen muistuttaa.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Joonas Turunen, puh: 040 5425 935

1. SANEP-tutkimuslaitoksen tutkimustulokset, viitattu 13.10.2009

Mielipidekirjoitus Hesarissa: En ole uuskonservatiivi

Alla on Helsingin Sanomille sunnuntaina lähettämäni mielipidekirjoitus, joka on osittain tänään julkaistu lehden mielipidepalstalla:

**

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina jutun ”uuskonservatiivisista” nuorista, jotka ovat ”pysyvyyttä ja mukavuutta arvostavia kotihiiriä”. Lisäksi jutussa kuvataan, että nuoret ovat kiinnostuneita maailmasta, mutta eivät innokkaita muuttamaan sitä.

Olin yksi niistä nuorista, joita toimittaja Kaisu Moilanen haastatteli jutussaan selvitellessään nykynuorten arvomaailmaa.

Olen itse arvoliberaali, Eurooppafederalisti, ylioppilaskunta-aktiivi ja mukana lukuisten kansalaisjärjestöjen toiminnassa. Kuten jutussa viitataan, olen ollut barrikaadeilla niin Senaatintorilla vaatimassa ylioppilastutkinnon uudistusta kuin mielenosoituksissa Brandenburgin portillakin vaatimassa EU:lle perustuslakia. Kannatan voimakkaasti sukupuolten välistä tasa-arvoa, olen seksuaalivähemmistöjen oikeuksien voimakas puolestapuhuja enkä todellakaan kannata naisten ja miesten perinteistä roolijakoa.

Tämän vuoksi olin tippua tuoliltani, kun luin Moilasen kirjoittaneen juttuunsa sen paremmin perustelematta, että ”Turunen ystävineen on niitä nuoria aikuisia, joita tuoreen arvotutkimuksen mukaan sopisi nimittää uuskonservatiiveiksi”.

Suomessa on varmasti laaja joukko arvotutkimuksessa kuvattuja ”uuskonservatiiveja”. Itse en kuitenkaan koe kuuluvani tähän joukkoon. Toivoisinkin, että jatkossa Helsingin Sanomat harjoittaisi ensin hieman omaa aivotyötä sen suhteen että kuuluuko haastateltava sanomiensa asioiden perusteella ennalta valettuun muottiin ja vasta sen jälkeen lyö leimoja kenenkään otsaan.

Joonas Turunen

**

Tästä yllä kuvatusta kirjoituksesta Helsingin Sanomat julkaisi kaiken muun viimeistä virkettä ja toimittaja Kaisu Moilasen nimeä lukuunottamatta.

Olin pettynyt sunnuntain Hesarissa julkaistuun juttuun erityisesti siksi, että lehden pääuutissivulla kuvattiin minut uuskonservatiiviksi (ja samalla leimattiin kaikki kuvassaolijat perinteisten sukupuoliroolien kannattajaksi) ilman että haastattelussa esittämistäni näkemyksistä julkaistiin mitään.

Lukijalle jäi täyden arvailun varaan, miksi toimittajan mielestä minua sopisi kuvata uuskonservatiiviksi – minusta kun tähän ei ole mitään perusteita.

Edustajiston puheenjohtajaksi

Minut valittiin torstaina 10.9. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajaksi. Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta!

Vaikka edustajiston 1. puheenjohtajan kausi onkin erikoisesta tilanteesta johtuen lyhyt, tiedossa on työntäyteinen syksy. AYYE:n käsittelyyn tulee niin uuden ylioppilaskunnan ensimmäinen toimintasuunnitelma, talousarvio, organisaatiorakenne, päätös ylioppilaskunnan toimitiloista, asumis- ja järjestöohjesääntö, pääsihteerin ja taloustoimikunnan valitseminen ja ensi vuoden hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston valinta.

Tämän lisäksi 28.8. kokouksessa valitaan syksylle 2009 ylioppilaskunnan johtoryhmä sekä hyväksytään edustajiston työjärjestys.

Käytännössä vähintään kaikki nämä päätökset täytyy nuijia pöytään ennen kuin edaattorit kirmaavat joululomille. Syksystä tulee siis edustajistotyöskentelyn näkökulmasta todella intensiivinen.

Edustajistolla on päätöksistään suuri vastuu, sillä ensi vuoden alusta lukien ylioppilaskunnassa on noin 17 000 jäsentä, ylioppilaskunnan hallinnassa on noin 170 miljoonan euron omaisuus* ja ylioppilaskuntaan siirtyy suuri määrä työntekijöitä ja sopimuksia nykyisistä ylioppilaskunnista.

Tämän haasteeseen vastaaminen edellyttää edustajiston jäseniltä sitoutumista edustajiston työskentelyyn.

* Perustuu KY:n arvioon uuteen ylioppilaskuntaan siirrettyjen rahasto-osuuksien ja asuntolakiinteistökannan bruttomarkkina-arvosta ja TKY:n arvioon uuteen ylioppilaskuntaan siirretyn omaisuuden bruttomarkkina-arvosta.

Seuraava sivu »